Job 39

1 Tiedätkö vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 3 Ne painautuvat maahan, synnyttävät vasikkansa ja pääsevät synnytystuskistaan. 4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla. Ne lähtevät tiehensä eivätkä palaa. 5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irrottanut aron aasin siteet, 6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 7 Se nauraa kaupungin tungokselle eikä kuule ajajan huutoa. 8 Se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 9 Taipuuko oryx-antilooppi sinua palvelemaan, ja yöpyykö se seimesi ääreen? 10 Voitko ohjaksilla pakottaa oryx-antiloopin vaolle, tai äestääkö se laaksoja sinua seuraten? 11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 12 Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi puimatantereellesi? 13 Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 15 Se ei ajattele, että jalka voi ne särkeä ja kedon eläimet polkea ne rikki. 16 Se on tyly poikasilleen, niin kuin ne eivät olisikaan sen omia, eikä pelkää työnsä menevän hukkaan. 17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 19 Sinäkö annoit hevoselle voiman, puetit sen kaulaan liehuvan harjan? 20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkka? Sen uljas korskunta on pelottavaa. 21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 23 Sen yllä kalisee nuolikotelo, välkähtää keihäs ja peitsi. 24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se ahmii laukaten taivalta. Mikään ei pidätä sitä sotatorven pauhatessa. 25 Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jyrisevän äänen ja sotahuudon. 26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle ja levittää siipensä kohti etelää? 27 Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylös ja tekee pesänsä korkeuteen? 28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 29 Sieltä se tähyää saalista. Kauas katsovat sen silmät. 30 Sen poikaset juovat verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."